Ajatuksia tekoälymusiikista ja Spotifyista loppuvuodesta 2025

Tekoälyartistien esiinmarssi Spotifyissa ja muut yhtiöön liittyvät epäkohdat pistävät miettimään yksittäisen kuluttajan ja muusikon mahdollisuuksia teknologiayhtiöiden ajassa. Ajattelin kirjata ylös, miltä hässäkkä minun silmissäni näyttää näin vuoden 2025 lopussa.

Rakas artistipäiväkirja! Tänään pysähdyin miettimään omaa suhdettani Spotifyihin kuluttajana sekä minimaalisen pienenä artistina. Eniten ärsyttää tekoälymusiikki. Mutta voiko pilvellä olla hopeareunus?

Mitä on tekoälymusiikki? Miten tekoälymusiikkia tekevät toimivat?

Tekoälymusiikki on musiikin luomiseen erikoistuneissa tekoälypalveluissa prompteja kirjoittamalla napin painalluksella tehtävää musiikkia. Prompti voisi olla jotain tämän suuntaista: "Tee miehen laulama reipas kappale kesä-Suomesta. Tyylilajina pop-rock." Enterin painallus ja Suno tovereineen tekee biisistä useita eri versioita, joista ei kun vain valikoimaan paras. Tekoälyosaa hoitaa homman, koska sitä on koulutettu kaikella maailman jo julkaistulla musiikilla ja sen metatiedoilla.

Palvelut ovat yleistyneet pikkuhiljaa, mutta tänä vuonna tekoälymusiikki näyttää löytäneen tiensä laajoissa määrin myös musiikkipalveluihin kuten Spotifyihin. Osa prompteja kirjoittavista mieltää itsensä artisteiksi ja luovat tekoälyllä itselleen myös biisien kansikuvat ja somepostaukset.

Tekoälyn käytön asteet vaihtelevat: siltä voi tilata kaiken tai sitten vaikka vain musiikin (siis melodian ja kaikki nauhalla soivat soittimet) omiin lyriikoihin. Olen myös törmännyt jonkinlaista uraa tuottajana tekevään tyyppiin, joka tekee omat biisinsä mutta laulattaa ne jollain tekoälyavusteisella ohjelmalla. Siihen on laillisia ratkaisuja, mutta harmaaksi alueeksi homma muodostuu, kun artistille luodaan identieettiä tekemättä heti selväksi, että mukavan oloista herkkää jamppaa ei oikeasti ole olemassa.

Tekoälyartistit tunnistaa ainakin toistaiseksi artistiprofiilin tekoälymäisestä ilmeestä ja siitä, että tekijöistä ei löydy juuri mitään tietoja muualta internetistä. Musiikki saattaa kuulostaa hyvin tuotetulta mutta omaan korvaani varsin konventionaaliselta. Kehitys kehittynee tässäkin asiassa.

Helsingin Sanomat kirjoitti hiljattain eräästä useilla biiseillä Spotifyin viraalilistalle nousseesta promptaajasta. Vastaavia artisteja löytyy Spotifyin Suomen viraalisimmat -listalta pilvin pimein. (Nelonen Median musiikkipäällikkö Jussi Mäntysaari kirjoitti jutun pohjalta värikästä kieltä sisältävän pohdinnan AI-musiikkibusineksen tulevaisuudesta, suosittelen!)

Tekoälymusiikin tekijänoikeudellisista näkökulmista väitellyt Anton Ylikallio kertoo Hesarin jutussa, että iso osa tyypillisesti jaossa olevista oikeuksista ja sen myötä korvauksista jää jakamatta. Teoksen tekijänoikeutta ei ole kellään, äänitallenteen tuottajan lähioikeus voi olla tekoälypalvelulla tai sen käyttäjällä tekoälypalvelun ja käyttäjän välisestä sopimuksesta riippuen. Esittäjäkorvauksia taas ei saa kukaan, koska inhimillistä artistityötä ei ole tehnyt kukaan.

Tekoälymusiikkiin liittyy samoja ongelmia kuin muuhunkin tekoälyyn: ohjelmia on koulutettu tekijänoikeuksilla suojatulla materiaalilla ilman lupia (suomeksi sanottuna kehitetään palvelua varastetun tietotaidon päälle), jokainen tekoälykehote kuluttaa valtavan määrän energiaa ja jokainen luotu tekoälysisältö vie meitä kohti aikaa, jossa kukaan ei luota kehenkään. Kaikki todisteilta näyttävä voi olla tekoälyn luomaa. (Lisää haittavaikuksista voi lukea näistä tiiviistä listauksista IBM:ltä tai Forbesilta.)

Jos nämä asiat eivät huolestuta, tavan tallaajaa voi silti jossain kohtaa ärsyttää, että esimerkiksi YouTubesta on koko ajan vaikeampi löytää sitä, mitä oikeasti etsii. Toisaalta on jo liian helppoa törmätä tekoälyllä massatuotettuun kaikenlaisia koulutusmateriaalin vinoumia vahvistavaan sisältöön, jota ei ollut edes hakemassa. 

Miksi Spotifyilla on väliä? Miksi siitä valitetaan?

Spotifyista puhutaan paljon, koska se on musiikkipalveluista maksavien kuluttajien keskuudessa suurin. Tarkkoja lukuja on vaikea löytää julkisuudesta, mutta levy-yhtiöt ja artistit näkevät koon vaikutuksen omassa datassaan.

Suomessa väestötasolla YouTube on musiikin kuuntelukanavana viikkotasolla käytetyin, mutta toisaalta, monet käyttävät YouTubea kuunteluun koska eivät välitä maksaa kuukausimaksua tai tsekkailevat vain joitain yksittäisiä biisejä. Mainoksia välttelevät, maksuhalukkaat asiakkaat ovat Spotifyissa. (Lisää voi lukea Teoston ja IPFI:n tänä vuonna tilaamasta tutkimusraportista sekä viime vuonna tehdyn pohjoismaalaisen tutkimuksen raportista, josta suomenkielinen kooste täällä ja itse raportti täällä.)

Moni on saattanut vuosien saatossa kuulla, että Spotify maksaa musiikintekijöille huonosti.

Käytännössä tienaus menee näin: miljoonalla striimillä voi tienata noin 3000 euroa (Klangin Instagramissa oli tästä muutama viikko sitten postaus! Olen tullut samaan tulokseen myös omia striimituottojani laskemalla.), jos omistaa kappaleen kaikki oikeudet. Ihan näpsäkkä summa sinänsä, mutta miljoona striimiä on jo todella vaikea saada kasaan. Saatavien tienestien taso ei ole linjassa sen kanssa, mitä musiikin tekemiseen menee rahaa silloin, kun halutaan menon kuulostavan todella hyvältä.

Monen suomalaisen artistin striimimäärät eivät liiku miljoonissa: esimerkiksi Vilma Jään kirjoitusajankohdan striimatuimman biisin lukemat ovat vajaa 500 000, Lyytillä on yksi miljoonan Spotify-striimin biisi. Molemmat ovat urillaan jo sen verran pitkällä, että takana on esim. useita Hesarin haastatteluja ja oma innokas fanijoukko.

Miljoonastriimit eli noin suomalaisen yhden kuukauden mediaanipalkkaa vastaavat tuotot ovat itsestäänselvyys vain harvoille, ja heillekin todennäköisesti vain uran huippuvuosina.

Ihmisiä saatetaan kehottaa käyttämään jotain muuta musiikkipalvelua usein juuri siksi, että artisteille maksetaan huonosti. Ymmärrän hyvin, että se ei yksin riitä syyksi vaihtaa palvelua. Monet ovat tottuneet Spotifyihin ja ajatus soittolistojen siirrosta voi tuntua työläältä. Siellä on podcasteja ja nykyään myös äänikirjoja, mikä suututti kirjailijat pari viikkoa sitten.

Artisteista puhuttaessa on helppo muistaa vain tunnetuimmat ja menestyneimmät nimet. Heillä menee hyvin, suorastaan loistavasti, joten miksi kenenkään pitäisi olla huolissaan heidän tuloistaan? Samaan aikaan harvaa liikuttavat hoitajienkaan palkat, vaikka he tekevät elintärkeää työtä. Omien murheiden keskellä harvaa ylipäätänsä liikuttaa toisten taloudellinen tilanne. Alan kallistua siihen, että maksujen reiluudesta puhuminen ei ole tehokas keino kannustaa ihmisiä siirtymään muihin palveluihin.

Muiden musiikkipalveluiden harkitsemiseen on monia muita syitä.

Maailmalla Spotify on kuohuttanut vuosi toisensa jälkeen. Muutama vuosi sitten kohistiin Joe Roganin nyttemmin uudistetusta satojen miljoonien nyttemmin diilistä (podi mahdollisti esimerkiksi rokotekriittisten, vailla tiedepohjaa, olevien näkemysten leviämisen). Tänä vuonna kritiikkiä on herättänyt Jenkeissä lain harmaalla alueella - minun mielestäni - julmasti toimivien ICE-yksiköiden rekrytointimainoksilla tienaaminen (näitä on muuten myös mm. Metan alustoilla).

Spotifyn toinen perustaja ja entinen toimitusjohtaja, nykyinen hallituksen puheenjohtaja Daniel Ek, on kirvoittanut kritiikkiä sotateollisuussijoituksillaan. Itseänikin ajatus tekoälyteknologian ja sotateollisuuden yhdistelmästä hirvittää, mutta olen valmis ymmärtämään myös niitä argumentteja, joissa ollaan tyytyväisiä sijoitusten kohdistumisesta nimenomaan eurooppalaiseen aseteollisuuteen.

Viime vuoden Dagens Nyheterin skuuppi haamuartisteista antoi jo osviittaa siitä, mitä tulevaisuus tekoälypromptaajien kanssa tulisi olemaan. Spotifyista kuunnellaan paljon soittolistoja taustamusiikkina vaikka opiskelun ohessa. Listojen artisteihin ei kiinnitetä kovin paljon huomiota, mutta oletus lienee kuitenkin se, että kappaleiden taustalla tosiaan on artisti. Ei ehkä kuitenkaan ihan sellainen kuin vaikka linkkaamassani Hesarin jutussa mainittu Johan Röhr, jonka teoksia löytyi 650:llä eri nimellä. 

Spotifyin virallisilta listoilta löytyi yli 5700 valeartistia, joiden musiikki oli Epidemic Sound -yhtiön 91 ruotsalaisen säveltäjän käsialaa. Harhaanjohtavaa harmaalla alueella liikkumista kyllä, mutta keskustelun edetessä kyseenalaistettiin, onko se kuitenkaan niin kovin vakavaa.

Esiin tuli kuitenkin varsin pettämätön liiketoimintalogiikka: kappaleista maksettiin kertakorvaus jatkuvien tekijänoikeustuottojen sijaan. Kuuntelun kohdistuminen näihin biiseihin täysien rojaltien biisien sijaan tarkoittaa sitä, että liiketoiminnan kulut ovat aiempaa pienempi osa liikevaihdosta. Toisin sanoen yrityksen tulos olisi suurempi kuin tavallisten tekijänoikeuksien kanssa toimittaessa.

Tilanne on sama tekoälymusiikin kohdalla, eikä näytä siltä, että Spotify olisi poistamassa tekoälybiisejä alustaltaan niin tehokkaasti kuin halutessaan voisi. 

Musiikkialan toimijoiden viimeisimmän Spotify-boikottiaallon kirvoitti uutinen Suomen soittolistakuraattorin irtisanomisesta. Soittolistat ovat osalle Spotifyin käyttäjistä merkityksettömiä, mutta osa käyttää niitä uusien julkaisujen seuraamiseen tai itseä miellyttävän genren kuunteluun. Artisteille on paljon väliä sillä, soiko uusi kappale esimerkiksi Suomirock tänään tai Iskelmä kuuluu kaikille -listoilla, sillä kappaleella on mahdollisuus kiiriä sellaistenkin kuuntelijoiden korviin, jotka eivät välttämättä seuraa artisteja somessa tai muuten törmää julkaisu-uutisiin.

Pienille artisteille Suomi-indie tänään on ollut hieno mahdollisuus tehdä itseään tunnetuksi, ja esimerkiksi New Music Friday Suomi -lista on uusien kuulijoiden tavoittamisen kannalta lottovoitto. Isoille listoille pääseminen voi merkitä satoja tuhansia Spotify-striimejä (jotka eivät kuitenkaan tarkoita kuin satojen eurojen tuloja riippuen siitä, mihin kaikkiin rojalteihin on oikeutettu). Ilman listausta minun kaltaiseni hyvin pienen tekijän striimit jäävät helposti muutamiin satoihin vaikka olisi kuinka aktiivinen somessa. Uran alun rohkaisevat sykäykset ovat monelle tärkeitä merkkejä siitä, että tekemistä kannattaa jatkaa. 

Suomen soittolistojen laatimisesta vastannut henkilö on tosiaan irtisanottu ja toiminto siirtyy Ruotsiin. Ei ole tietoa, millainen ymmärrtys tulevalla kuratoijalla on Suomen markkinasta tai onko hän esimerkiksi kone. Selvää on, että totutunkaltaista työpanosta kuratointiin tuskin tullaan enää laittamaan. Näin yksi viikko uutisen jälkeen tilanne ei näytä lupaavalta: monet listat ovat päivittymättä ja New Music Friday Suomi on täynnä ruotsalaista musiikkia. Ehkä tilanne paranee, ehkä ei. Tämä on heikennys niiden kuluttajien palveluun, jotka ovat halunneet nimenomaan törmätä uusiin kotimaisiin biiseihin, eivät vain kuunnella jotain.

Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa lukea Ilkka Mattilan juttu Hesarissa sekä Jussi Mäntysaaren ja Kyösti Salokorven, Suomen Musiikintekijöiden hallituksen varapuheenjohtajan, kirjoitukset.

En voi väittää olevani Spotifyille työskentelevä strategi, mutta näyttää selvältä, että he ovat jo vuosia halunneet kasvaa uusille markkinoille, ensin podcastien ja nyt kirjojen pariin. Tyypillinen Piilaakson tapa toimia on kasvaa nopeasti vaikka tappiota tehden, satsata käyttöliittymän ylivertaisuuteen, kaapata markkina haltuun ostamalla kilpailijoita pois ja lopulta, kun markkina on vahvasti hyppysissä, alkaa lypsää siitä rahaa irti. Se tarkoittaa usein palvelun heikentymistä (onko jonkun mielestä Facebook nykyään parempi kuin ennen?), sillä jos asiakkailla ei ole paikkaa, minne vaihtaa, ei palveluun tarvitse satsata niin paljoa. Jos Suomen soittolistojen tilanne ei tästä parane, näyttää siltä, että tämä toteutuu jo nyt. 

Vähäiset toimet promptaamalla tehdyn musiikin suitsimiseksi soittolistoilta näyttäytyvät osana samaa kokonaisuutta. Jos tekijänoikeuksia ei tarvitse maksaa, isompi osa kuukausimaksupotista jää yhtiön taskuun. On Spotifyin (ja miksei muidenkin musiikkipalveluiden edun mukaista), jos kuuntelijat päätyvät epähuomiossa kuuntelemaan tekoälyllä tehtyä musiikkia. 

Spotify on voinut satsata alustansa käyttöliittymän kehitykseen kilpailijoita enemmän, mutta kilpailijoita yhä kuitenkin on. Biisivalikoimat ovat laajoja kaikissa palveluissa. Puolisoni on kerran tehnyt soittolistojen siirron vaivattomasti, joten se onnistuu kyllä. Luettuani tämän tekstin aion itse vaihtaa Qobuziin.

Mitä mieltä minä olen "tekoälyartisteista"?

Törmäsin itse suomalaisiin musapromptaajiin, kun yksi jonkinlaista artistiuraa tavoitteleva alkoi kommentoida postauksiini Tiktokissa. Olin aivan ihmeissäni - miten kukaan jaksaa nähdä moista vaivaa, kun luvassa ei ole rahaa eikä keikkailua? Miksi nähdä vaivaa sellaisen polun eteen, joka ei voi johtaa mihinkään?

Tunnen myös tosielämässä yhden musapromptaajan ja hänen ajatustensa ja muutamien somekeskustelujen perusteella oletan, että moni kokee, että ovat ensimmäistä kertaa elämässään saaneet yllättävän mahdollisuuden ja tilaisuuden testata, voisivatko omat tekstit olla lauluja. Ajatus laulujen tekemisestä on voinut kutkuttaa, mutta soitto- ja laulutaitojen puute ovat tuntuneet ylitsepääsemättömiltä esteiltä.

Jotkut musapromptaajakommentoijat ovat saaneet minut pohtimaan, nähdäänkö tavan musiikintekijät jonkinlaisena esteenä - ylenkatseellisina ihmisinä, jotka yrittävät estää heitä toteuttamasta itseään ja näkymästä artisteina.

Ehkä joku päivä törmään ihmiseen, jonka kohdalla tekoälyn käyttö musiikintekovälineenä käy järkeen. Ehkä jonkun kohdalla olen sitä mieltä, että "vau, ihanaa että hänelle on avautunut näin hieno mahdollisuus". Nyt en ajattele niin.

Olen haudutellut tätä tekstiä pari päivää, ja pohdiskelun jälkeen minusta tuntuu, että olen oikeastaan pahoillani edellä kuvatulla tavalla ajattelevien promptaajien puolesta. He eivät tunnista omaa potentiaaliaan eivätkä sitä, mitä kaikkea heidän olisi mahdollista oppia. He eivät tiedä, miten merkityksellisiä ihmissuhteita kuoroissa, bändeissä ja yhdessä sävellettäessä voi solmia. He eivät tiedä, miten hienolta tuntuu voittaa pelot ja seistä ihmisten edessä epätäydellisenä, tehdä virheitä ja luovia silti tilanteesta läpi kunnialla muiden kannustaessa.

Maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat ryhtyneet säveltämään osaamatta soittaa jotain soitinta. Tutustu vaikka minkä tahansa punk-bändin historiaan! Maailma on täynnä ihmisiä, joilla on ollut palo laulaa, mutta ei luonnostaan kykyä tuottaa juuri sellaista ääntä, kuin itse haluaisi. Näitä asioita ratkotaan laulutunneilla. Olen itse käynyt laulutunneilla iät ja ajat ja törmännyt lukuisiin ihmisiin, jotka ovat kehittyneet laulajina todella nopeasti. On uskomattoman palkitsevaa löytää oma ääni. 

Suomessa on laaja opistoverkosto (kansalais-, aikuis- ja työväenopistot), joista opetusta saa edullisesti yksin tai ryhmässä. Kursseja voi ostaa mistä kunnasta tahansa, ei ole pakko tyytyä oman kunnan tarjontaan.

Opistoissa on myös biisintekoon ja musatuotantoon liittyviä kursseja. Olen itse yhdellä biisintekokurssilla. Mene ja hämmästy siitä, mitä kaikkea voitkaan osata oikeassa ohjauksessa! Käymäni kurssi taitaa maksaa syksyltä 34 euroa, mikä on mielestäni hyvästä opetuksesta todella pieni hinta. Jos alueellasi ei ole laulunopettajia, voi tunteja ottaa myös etänä lähes pilkkahintaan vaikka etelä-amerikkalaiselta opettajalta. Perehdy ja huomaa, miten monet asiat ovat ratkaistavissa!

Vaikka tuotantoja rakennetaankin tietokoneen äärellä, minulle musiikki on fyysisen maailman ilmiö. Nautin siitä, kun odotan bänditreenejä ja pääsen vaihtamaan kuulumisia kavereideni kanssa. Nautin basson ja rumpujen jytkeestä ja siitä, kun kertsi keikalla lähtee ja ihmiset alkavat pomppia. Nautin siitä, kun soitan kotona pianoa silmät kiinni ja sormeni löytävät kauniita melodioita, jotka voivat liikuttaa lähes kyyneliin. Nautin joulukirkon kaiusta ja siitä, miten uitan ääneeni erilaisia sävyjä ja näen ihmisten keskittyneet katseet. Tietokoneella työskennellessäni hypin laulumikin ja näppäimistön välillä, kokeilen yhtä laulustemmaa ja sitten toista ja lopulta tunnen kaikkien palasten loksahtavan paikalleen. Nautin tuotantojen tekemisen hitaudesta ja siitä, että joudun todella harkitsemaan, mitä haluan sanoa ja miten.

Musapromptaajien prosessi on erilainen. Käsittääkseni jotain ratkaisun hakemista joutuu tekemään, kun tähtää siihen, että laulun tavutukset kuulostavat luontevilta. Epäilemättä en ole prosessista täysin kartalla ja muitakin luovalta ongelmanratkaisulta näyttäviä kulmia voi olla mukana.

Minun ei kuitenkaan ole pakko reiluuden ja tasapuolisuuden nimissä antaa heille tunnustusta. Vaikka joku osaisikin kantaa valmisruoka-annoksen pöytään, minun ei ole pakko pitää häntä ansioituneena kokkina. Minulla on oikeus todeta, että itseäni kiinnostavat muut jutut.

Musiikkipalveluiden (ja Spotifyin tulevana entisenä) asiakkaana kaipaan kuluttajansuojaa. En halua kuunnella promptaamalla tehtyä musiikkia ujutettuna muuten hyvien soittolistojen joukkoon. Haluan selkeät merkinnät vähän samaan tapaan kuin vaatteissakin pitää kertoa materiaali ja valmistusmaa. En halua tehdä kulutusvalintoja vaillinaisin tiedoin enkä varsinkaan halua, että minua johdetaan harhaan. 

Sinä musapromptaaja - toivon sinulle luottoa siihen, että voit löytää muita tapoja tehdä musiikkia. Vastoinkäymiset ja vaikeudet kuuluvat prosessiin ja lisäävät kokemuksia siitä, että pärjäät ja osaat ratkoa eteesi tulevia tilanteita.

Maksamalla laulun hetkessä tekevästä tekoälymusiikkiohjelmista kannat rahojasi yrityksille, jotka rikastuvat muusikoilta ryövätyllä vuosikymmenten työllä. He eivät ole Robin Hoodeja eivätkä he ole hyvällä asialla: he haluavat tehdä rahaa mahdollisimman pienillä kuluilla.

Epäilemättä musiikkiala joutuu vielä keskustelemaan tekoälyn roolista luovassa prosessissa sekä solmimaan sopimuksia eri tekoälytoimijoiden kanssa. Keskustelu on yhä kesken. Näin kuitenkin ajattelen loppuvuodesta 2025. 

Mitä hyvää tästä voi seurata?

Huh miten pitkä teksti! Loppuun vielä pari toiveikasta ajatusta. 

Maailma, jossa on mahdollista tehdä musiikkia silmänräpäyksessä ja saada sille kymmeniä tuhansia striimejä pakottaa miettimään, mitä omalta musiikintekemiseltään haluaa. Onko se keikkailua ja ihmisten kohtaamista? Onko se itsetutkiskelua? Onko se luovan flown tavoittelua? Kun tietää, mitä todella rakastaa, voi irrottaa itsensä numeerisista mittareista, jotka saa nykyään paukkumaan mitä kummallisimmin keinoin.

Toivon, että musiikinystävät suuntaavat keikoille. Ehkä promptaamalla tehtyyn musaan turhautuminen kannustaa musiikista syvästi liikuttuvia ihmisiä hakeutumaan entistä enemmän pieniin ja yhteisöllisiin tapahtumiin, joissa hengitetään samaa ilmaa ja nautitaan ohikiitävien hetkien ainutlaatuisuudesta. 

Spotifyin Suomen kuraattorin irtisanominen on tehnyt näkyväksi sen, miten paljon ihmiset kaipaavat viikottaista kauttausta siitä, millaisia julkaisuja on tullut ja mitkä niistä ovat kuraattorin mielestä huomionarvoisia. Tälle on kysyntää! Kuka ryhtyy pyörittämään uutta listausta? Nouseeko esiin jokin uusi, entistä ehompi musamedia? Pelipaikka on auennut!

Spotifyin listoille pääseminen tuntuu monesti määrittäneen indie-tekijöiden kokemusta siitä, oliko biisin julkaisu onnistunut vai ei. Pääsyyn voi toki vaikuttaa tekemällä laadukasta musiikkia, mutta myös sattumalla on ollut osansa yhtälössä. Enää ei voi luottaa onnenkantamoisiin, ja ehkä se on hyvä asia. Ehkä löydämme uusia luovia tapoja tavoittaa uusia kuulijoita. Ehkä jaksamme luottaa kappaleisiimme entistä pidempään. Aika näyttää, mutta toivotaan parasta!

8. joulukuuta vietetään suomalaisen musiikin päivää. Sekavista ajoista huolimatta: ihanaa suomalaisen musiikin päivää kaikille!

Terveisin,

Salla

P.S. Postauksen kuvana kolmannen sinkkuni "Monta talvea" kansikuva. Kuvaaja @deartuuli.

P.P.S. Eikö olekin koomista, että aloittaessani kirjoittaa verkkosivupalveluntarjoajani ehdotti: "Haluatko, että tekoäly luo postauksen parissa sekunnissa?" :D