Julkaisin albumin – kannattiko?

Koska levyn julkaisuun kiteytyy monen vuoden biisintekotyö, halusin tehdä sille oikeutta. Se pisti minulla käyntiin kunnon tekemisen meiningin, jonka vuoksi voin täydestä sydämestä todeta, että levyn julkaisu todellakin kannatti. Jos ajatellaan vain numeerisia mittareita, kuten striimimenestystä tai rahaa, voi tulla eri lopputulemaan. Levyn tekemisestä käteen jääneet opit ja artistiuden kirkastuminen merkitsevät minulle kuitenkin paljon enemmän. 

Rakas artistipäiväkirja! Tänään ajattelin pohtia, mitä kaikkea debyyttialbumini "Kohtia ihmisissä" julkaisusta jäi käteen.

Levyn viimeistely oli oppimisen pikakurssi

Ensimmäisen levyni tekeminen opetti hyvin paljon siitä, miten haluan tehdä seuraavan levyni. Tavoite oli saada levy ulos keväällä (levyllä on monia kevääseen liittyviä lauluja), ja sain levyn julki 30. toukokuuta. Eli tavallaan onnistui, mutta huh mitä menoa se oli. 

Luulin tehneeni väljät aikataulut, mutta jos olisin sairastunut, koko homma olisi romahtanut. Matkan varrelle osui kaksi isompaa vastoinkäymistä, jotka laittoivat kapuloita rattaisiin ja aiheuttivat epätoivon hetkiä. Toinen oli yhteistyökumppanin sairastuminen ja toinen eräs tekninen ongelma, jonka huomasin juuri, kun olin lataamassa albumiani digiputkeen.

Toinen aikatauluja vaikeuttanut asia oli oikeastaan hyvä: ostin itselleni miksausoppitunteja (olin niiden suhteen liian myöhään liikenteessä, olisi pitänyt lähteä kyselemään aiemmin), joilla opin paitsi paljon laulujen editoinnista, myös sen, miten valtavasti editoitavaa minulla olisi vielä edessäpäin. Sen jälkeen käytin kaikki tammi-helmikuun illat puolille öin asti editointi- ja miksaushommiin. Siinä ei ollut mitään järkeä, mutta koska se näytti niukin naukin mahdolliselta, tartuin toimeen. 

Siinä ei ollut mitään järkeä, mutta koska se näytti niukin naukin mahdolliselta, tartuin toimeen. 

Tästä kaikesta viisastuneena osaan toivottavasti seuraavan levyn kohdalla varalla opiskelulle aikaa jo varhaisemmissa vaiheissa sekä olla sitomatta julkaisua mihinkään tiukasti rajattuun hetkeen. Sitten kun jokin päivä on päätetty, varaan aikatauluihin vielä kolme kuukautta ekstraa. Minulla ei ole intoa tehdä elämästäni tarpeettoman vaikeaa toistamiseen.

Seuraavan levyn kohdalla aion myös käydä äänittämässä laulut jossain muualla tai parantaa työhuoneeni akustointia. Tuotannoissani olen kaikista tyytymättömin tiettyihin lauluottoihin, joissa on jotain erikoista häiriötä, jonka huomasin vasta editointivaiheessa. Sille ei ollut enää mitään tehtävissä. Toivottavasti ne eivät särähdä muiden korviin yhtä pahasti kuin omiini.

Ei muuta kuin ensi kerralla paremmin! Vaikka levyni ei olekaan täydellinen, se on silti olemassa ja silti enemmän, kuin mitä minulla olisi, jos hinkkaisin sitä vieläkin.  

Oman soundin ja muiden artistiuden osa-alueiden rakentumisen aika

Minulle albumi on painoarvoltaan hyvin erilainen julkaisu kuin yksittäiset sinkkubiisit. Sinkkujen kanssa voi testailla vähän sitä sun tätä, mutta albumi näyttäytyy väistämättä laajempana katsauksena artistin tekemisistä tiettynä aikana. Jossain vaiheessa tajusin, että kyse ei ole pelkästään lauluista, vaan siitä, mitä haluan tässä hetkessä sanoa. Minkä ajatuksen haluan laittaa maailmalle? Mikä on se musiikillinen tapa ja tyyli, jolla haluan ajatuksiani kertoa? 

Albumin kaltaiset laajemmat julkaisut paljastavat artistista kerralla paljon enemmän kuin yksittäiset biisit. Yhden kappaleiden lyriikoiden sijaan paljastuukin, millaista kieltä artisti käyttää. Se näkyy vaikka biisien nimissä: minun albumini kolme ensimmäistä raitaa ovat Esipuhe, Koivu koulun pihalla ja Meidän ullakkoasunnossa. Turistin uusimman albumin kolme ekaa biisiä ovat Toistoi, Leipä ja Kui paljon. Lyytin uusimman albumin kolme ekaa biisiä ovat Jos et kerro kellekään, Tuolileikki ja Paras ystävä. Jo näistä esimerkeistä näkee, miten nopeasti albumi alkaa kertoa tarinaa artistin sen hetkisestä maailmasta. Lisäksi albumin nimi tiivistää sen, mistä artisti ajattelee lauluillansa puhuvansa. Minun levyni nimi on Kohtia ihmisissä, Turistin Magic City ja Lyytin Pidän sulle paikkaa.

Minkä ajatuksen haluan laittaa maailmalle?

Myös levyn äänimaailma kiteyttää jotain tekohetkestään.  Äänityspaikka, käytössä olleet soittimet ja teknologia kertovat kaikki omia tarinoitaan.

Minun levystäni todennäköisesti kuulee, että se on tehty kotistudiossa tai että mukaan ei ole palkattu muita soittajia. Kaikki musiikilliset valinnat ovat minun tekemiäni ja minun taitojeni rajoissa. Olen taustaltani pianisti, joten käytän paljon elementtejä, jotka voin toteuttaa kosketinsoittimilla, kuten pianoja, urkuja ja kellopelejä. Siksi musiikkini ei ainakaan tällä hetkellä ole esimerkiksi kitaravetoista. Sen sijaan minulla on paljon stemmalaulukokemusta, ja lauluharmoniat ovatkin iso osa soundimaailmaani.

Kun vastaavat valinnat toistuvat useassa eri biisissä, alkaa levyn äänimaisema piirtyä esiin. Oma soundi kehittyy musiikkia tekemällä, ja levyä tehdessä tehdään paljon musiikkia!

Useampi kerralla julkaistava biisi pakottaa myös miettimään omia maneereja. Toistanko samoja sävellajeja tai tempoja liikaa? Ovatko kappaleiden rakenteet aina samasta muotista? Onko tunnelma aina kaikissa sama vai onko villejä loikkia fiiliksestä toiseen ehkä liikaakin? Miten sijoitella biisit levylle, jotta kuulijan mielenkiinto pysyy yllä? Mitään näistä en olisi tullut pohtineeksi ilman levyn tekemistä. Omaa tekemistä oli pakko tarkastella uudella tavalla, minkä uskon ehdottomasti kehittäneen minua taiteilijana.

Kun tähän yhdistetään vielä visuaaliset elementit, kuten levyn kansikuva ja muut julkaisuun liittyvät promomateriaalit, tulee artisti väistämättä rakentaneeksi maailmaansa taas vähän pidemmälle.

Nyt tai ei koskaan -asenne markkinoinnissa ja tiedottamisessa

Kaiken edellä kuvatun ja paljon muunkin vaivannäön jälkeen omaksuin nyt tai ei koskaan -asenteen. Näin iso ponnistus vaatisi arvoisensa panoksen myös markkinoinnissa ja tiedottamisessa. Kisaväsymys kuitenkin painoi jo, joten koetin keskittää ponnistukseni sinne, missä ajattelin tulosten olevan mahdollisia. Toisin sanoen en esimerkiksi lähtenyt puskemaan biisejäni soittoon vaikka Suomipopille tai Radio Novalle, koska on aivan selvää, että musiikkini on tässä kohtaa sinne aivan liian marginaalista.

Sen sijaan perustin Tiktok-tilin ja aloin perehtyä itselleni tuossa kohtaa vielä vieraan, nuoremmille tutun somealustan maailmaan.

Sain myös arvokasta vertaustukea muilta indie-artisteilta, joihin olin tutustunut Musamimmien päivässä. Järkkäsimme brändi-illan, jossa kävimme toistemme musiikkia ja somekanavia läpi ja annoimme toisillemme kehitysehdotuksia. Oli hyödyllistä nähdä oma projekti muiden silmin ja saada sanoja, joilla kuvailla omaa juttua! 

Minulla oli selkeänä tavoitteena saada radiosoittoa jossakin uuden musiikin erikoisohjelmassa. Se vaati tiedotteiden ja saatemeilien koostamista ja pokkaa ottaa radiotoimittajiin yhteyttä useampaan kertaan (kiitos mallipohjista ja rohkaisusta Eesa!). Ilokseni tavoitteeni radiosoitosta toteutui Radio Suomen Musiikki-illassa peräti kahdesti.

... pokkaa ottaa radiotoimittajiin yhteyttä useampaan kertaan.

Viime tipassa muistin myös lehdistön olemassaolon. Olin jo aivan sivuuttanut sen, koska en ajatellut, että minun kokoluokkani artisteille sopivia medioita enää olisi. En myöskään keksinyt tekemisistäni mitään merkittävää uutiskulmaa, joka olisi voinut olla toimittajalle syy kirjoittaaa musiikistani. Onneksi kuitenkin hoksasin muutaman yhä aktiivisesti musiikista kirjoittavan sivuston olemassaolon, sillä sain kunnian antaa ensimmäisen haastatteluni Duettomedialle ja Desibeli.netin Mika Roth teki levystäni todella ajatuksella kirjoitetun arvion, joka on ilahduttanut minua moneen otteeseen. 

Sekä radion että lehdistön osalta tein monia yhteydenottoja, jotka eivät kantaneet hedelmää. Jokainen osuma oli iloinen yllätys! Odotukseni olivat hyvin maltilliset.

Samassa tiedotusrytäkässä tulin perustaneeksi myös nettisivuni ja blogini. Nettisivut ovat yllättäneet positiivisesti! On kätevää ohjata liikennettä yhteen ja samaan osoitteeseen. Lisäksi ne konkretisoivat minulle, että nyt artistiprojektini on astetta vakavammin otettavassa pisteessä.

Tein myös listan kaikenlaisista whatsapp-ryhmistä, joissa olen, ja laitoin suoraan pyyntöä kuunnella musiikkiani. Pyytämisen voima on yllättävän suuri! Kaikki omat tutut, joita voisi kiinnostaa, eivät välttämättä seuraa minua somessa eivätkä siten tiedä, mitä olen puuhaillut. Pitää nähdä oikeasti todella paljon vaivaa saada edes omat kaverit tietoiseksi julkaisusta!

Isoimmaksi opiksi "Kohtia ihmisissä" -julkaisuajan markkinoinnista nostan esiin sen, miten kehtaaminen kantoi hedelmää. Kukaan ei suutu! Suorat yhteydenotot ja perään kysely ovat ok. Mitä enemmän jaksaa yrittää, sitä useampia onnistumisen mahdollisuuksia on. 

Salla Karosen ensimmäinen keikkakesä - checked!

Keikkailu on valtavan iso syy sille, että minulla ylipäätänsä on artistiprojekti. Rakastan live-laulamista niin joulukonserteissa kuin bilebändissäkin. Halusin laulamista elämääni niin paljon kuin mahdollista. Joten tottakai nyt oli oikea hetki polkaista artistiuteni live-puoli käyntiin!

En ennättänyt kasata itselleni bändiä, joten keikkailin levyn julkaisun jälkeen itseäni pianolla säestäen. Se tarkoitti sitä, että minun oli opeteltava soittamaan biisini. Halusin ehdottomasti vetää kaiken ulkoa. 

Vaikka olenkin soittanut pianoa tokaluokkalaisesta asti, ja vaikka olen säveltänyt ja tuottanut biisini, oli opettelussa silti todella iso työ. Opin kantapään kautta, että jos haluaa säilyttää kontaktin mikkiin (ja tottakai haluaa, jotta laulu kuuluu), ei käsiä voi vilkaista yhtään eli kaikki pitää opetella sillä ajatuksella, että oikeat paikat saa haettua sokkona. Lopulta treenasin side silmillä. 

Treenasin side silmillä.

Levy tuli julki 30.5. ja olin aikatauluttanut keikkamyyntiä keväälle. Liikkeellä olisi pitänyt olla aiemmin, mutta keikkoja oli lopulta juuri niin paljon kuin etukäteen toivoinkin. On aina muutamia paikkoja, jotka sopivat asioita pikkuhiljaa eivätkä esimerkiksi koko vuotta kiinni kerralla. Lopulta minulla oli kaksi keikkaa joka kuukausi kesäkuusta syyskuuhun. Sehän menee jo aivan albumikiertueesta, varsinkin kun parin keikan vuoksi tuli ajeltua rahtusen pidemmällekin! Suurempi määrä olisi tuskin edes onnistunut, näin perhe- ja työarjen keskellä.

Kaikki keikat toteutuivat yhteistyössä muiden indie-artistien kanssa, mikä oli ihan parasta! Yleisömäärän stressaaminen, ajaminen, tavaroiden kantaminen ja laittautuminen on kaikki paljon kivempaa hyvässä seurassa. 

Keikkailun käynnistymisen myötä minulla on nyt esitysvalmis ohjelmisto, pieneen keikkaan tarvittavat kamat, käytännöt Teoston esitysilmoitusten tekemiseen, mietityt esiintymisvaatteet... valtavan moni asia meni eteenpäin!

Aktiivinen ja toimelias ote johti moneen odottamattomaan juttuun

Levynteon mukanaan tuoman aktiivisuuden myötä aktivoiduin monen muunkin asian suhteen. Tähän tyyliin: "Oho, minulla on keikkoja, pitäisikö siellä myydä jotain fanituotteita? Ties vaikka ihmiset haluaisivat osoittaa tukeaan!" 

Ja totta tosiaan, pienen pähkäilyn jälkeen tulin kehittäneeksi minulle sopivan fanituotteen eli levyni kansikuvalla varustetun niittysiemenpussin (laitelkaa viestiä, jos kiinnostelee! Siemenet ovat kotimaisia, pölyttäjäystävällisiä, yksivuotisia ja myös kaupunkiviljelyyn eli esim. ruukkuihin soveltuvia. Hinta 5 e.). Myös nettisivut ja blogi ovat yksi asia, jota en ollut suunnitellut etukäteen.

Tiktokissa aloin ymmärtää paremmin jo julkaistun musiikin jälkimarkkinoinnin mahdollisuuksia. Postasin biisejäni joka päivä koko syksyn ajan. Se oli ponnistus, johon en osannut aavista ryhtyväni, mutta joka on tuonut paljon itsenäisemmän olon. Minulla on väylä potentiaalisten fanien luokse. Se on ihanaa!

Ryhdyin myös Musamimmien päivän vapaaehtoiseksi. Jos ajat tuntuvat ahdistavilta, kannattaa suunnata tarmoa itselle tärkeiden asioiden edistämiseen, siitä saa voimaa! 

Sattumalta lapsuuden kotikuntani Nurmijärvi täytti viime vuonna 250 vuotta ja järjesti sen kunniaksi biisikisan. Koska olin juuri tuottanut ja miksannut valmiiksi ison läjän biisejä, minulla oli prosessi tuoreessa muistissa ja sain kirjoitettua ja tuotettua sävellyksen annetussa aikataulussa. Pääsin finaaliin! Se ei olisi onnistunut ilman levynteon mukanaan tuomaa harjotusta. Kisa toi tuttavapiirissäni paljon huomiota tekemisilleni, monet tutut ja tutuntutut tuntuivat olevan innoissaan puolestani.

Olisiko mitään näistä tapahtunut?

Aktiivisuus Nurmijärvellä saattoi olla myös osatekijä siinä, että minua pyydettiin mukaan esittämään oma kappaleeni ja laulamaan taustoja yhteen biisiin Maarit ja Sami Hurmerinnan konserttiin Nurmijärvellä. Hieno lopetus keikkarupeamalleni!

Kirsikkana kakun päällä mainittakoon Mimmilabelin Stockforsin biisileiri, jonne menin kirjoittamaan uusia biisejä ja viettämään aikaa muiden biisintekijöiden seurassa nyt kun kerran elin musiikkiin satsaamisen vuotta. Sain kirjoitettua kaksi ideaa lähes valmiiksi biiseiksi, uitua joessa ja ihailtua muiden hienoja esityksiä. Oli kivaa!

Olisiko mitään näistä tapahtunut, jos en olisi päättänyt, että nyt on debyyttialbumini julkaisuvuosi ja se vuosi, kun annan musiikkiin liittyville asioille aikaa? Ne ajoivat lomareissujen ja monen muun jutun edelle - viime vuosi oli musiikin ja se tuntui oikealta.

Entäs ne numeeriset tulokset?

Minulla oli vuoden 2025 alussa Spotifyissa 23 seuraajaa. Nyt kirjoitushetkellä seuraajia on 89, mikä tarkoittaa melkein 300 % kasvua. Pienestä kun lähtee on helppo kasvaa! Mutta onhan tuo iso harppaus.

Olen saanut jo nyt jonkin verran Gramexeja ja Teostoja viime vuoden radiosoitoista eli suomeksi sanottuna rahaa. Esiintymisistä on myös tulossa Teostoja, sillä omistan esittämieni biisien tekijänoikeudet sataprosenttisesti. Lopulliset määrät eivät ole vielä minulla tiedossa. Myös jotain striimitulohiluja on luvassa, mutta saapa nähdä, kannattaako niitä tulouttaa vieläkään. 

Tiktokissa, jonne perustin tilin joulukuussa 2024, minulla on nyt melkein 500 seuraajaa. Ihan kelpo määrä siihen nähden, että en ole tavoitellut nimenomaan seuraajien vaan striimien kasvua. 

Levyni biisejä on kuunneltu Spotifyssa tähän päivään mennessä (16.1.) 2125 kertaa 452 kuuntelijan toimesta. Se on määrä, josta olen ylpeä, vaikka voi epäilemättä kuulostaa indie-kenttää tuntemattomille pieneltä luvulta. Jokaisen kuuntelun eteen on tehty töitä, se on varmaa! En päässyt millekään Spotifyn viralliselle soittolistalle, joten kaikki kuuntelut ovat peräisin tavalla tai toisella itse tavoittamiltani ihmisiltä. Kuunteluja on tullut myös muissa musiikkipalveluissa, mutta niiden seuraamiseen ei ole saatavilla yhtä informatiivisia järjestelmiä. 

Levyn julkaisu todellakin kannatti

Debyyttialbumini "Kohtia ihmisissä" julkaisuvuonna minulle tapahtui artistina valtavan paljon asioita. Olen varma, että en olisi laittanut samalla tavalla kutosvaihdetta silmään vain sinkun julkaisun vuoksi. Oppeja kertyi enemmän kuin osasin aavistaa. 

Levy toimii käyntikorttina tyylistäni vielä pitkään, ja opin yhä paljon esimerkiksi jälkimarkkinoinnista. Hyvin todennäköisesti kaikki levyyn liittyvät hyödyt eivät ole vielä realisoituneet. 

Olenko radioiden tehosoitossa, viraalihitti tai muuten valtavan tunnettu artisti? En.

Olenko artistina silti tunnetumpi kuin aiemmin? Kyllä.

Olenko valmiimpi artistiurani seuraaviin käänteisiin? Ehdottomasti kyllä! Olen erittäin tyytyväinen siihen, miten viime vuosi meni. Voin sanoa, että levyn julkaisu todellakin kannatti.

Terveisin,

Salla

Kuva: Lisa Nikula, otettu "Kohtia ihmisissä" promokuvauksissa.