Miten voi julkaista oman biisin?

Rohkenen väittää, että isolla osalla musiikin striimauspalveluihin biisejään julkaisevista artisteista prosessi etenee kutakuinkin näin: biisin kirjoittaminen, äänittäminen ja tuottaminen, miksaus ja masterointi, kansikuvan luominen, jakelijan kautta musiikkipalveluihin lataaminen ja markkinointi.

Rakas artistipäiväkirja! Tämän päivän aiheena on, miten omakustanneartistin musiikin julkaisu usein etenee näin 2020-luvulla.

Mitä tarkoittaa musiikin julkaisu?

Tähän on varmasti monia filosofisia vastauksia, mutta tyypillisesti julkaisulla tarkoitetaan sitä, että oman biisin laittaa tavalla tai toisella muun maailman kuunneltavaksi jonkinlaisena äänitteenä. Joillekin se tarkoittaa levyjen painatusta ja jakelua, joillekin SoundCloudiin lataamista ja joillekin musiikin striimauspalveluihin toimittamista.

Musiikin julkaisu kaikilla edellä mainituilla tavoilla on mahdollista ilman levy-yhtiötä. Ilman levy-yhtiön tukea (ja luultavasti usein myös sen kanssa) joutuu kuitenkin näkemään paljon vaivaa, jotta tieto uudesta musiikista tavoittaa mahdollisia kiinnostuneita korvapareja. 

Koska iso kuulijajoukko etsii musiikkia nykyään musiikkipalveluista, valtaosalle artisteista julkaisu tarkoittaa musiikin toimittamista näihin palveluihin. CD-levyjen, vinyylien ja vaikka kasettien painattaminen on kuitenkin myös mahdollista ja kiinnostuneiden ostajien löydyttyä myös keino saada omista tuotoksista hieman enemmän rahaa.

Ensimmäinen vaihe: julkaisukelpoinen biisi

Olet tehnyt yksin tai yhdessä kappaleen, johon uskot. Seuraava vaihe on saada se julkaisukuntoon. Tapoja on monia: voit palkata tuottajan, jonka kanssa miettiä biisin instrumentaatiota ja joka auttaa laulujen ja soitinten äänityksessä. Toinen vaihtoehto on hoitaa homma itse vaikka omasta kotistudiosta käsin (näin minä olen opetellut toimimaan). Kolmas vaihtoehto lienee näiden sekoitus: monet esimerkiksi tekevät itse esituotantoja tai demoja, joita lähtevät sitten viemään eteenpäin ulkopuolisen tuottajan kanssa. Käsittääkseni tuottajia löytää ihan googlailemalla tai somesta ja yhteydenotto hoituu ihan vain viestiä laittamalla - et tarvitse manageria tai mitään muuta vastaavaa virallisempaa tahoa tueksesi. Myös esimerkiksi keikoilla käyminen ja kavereiden suositukset ovat hyvä keino törmätä potentiaalisiin tekijäkumppaneihin.

Kun tuotanto on valmis (eli tietokoneella luurailevassa daw-projektissa on mukana laulut, soittimet ja erilaisia efektejä), on miksauksen vuoro.

Tässä pikakurssi miksaukseen: siinä tasataan kappaleen dynamiikkavaihtelua, luodaan stereokuvaa ja tasapainotetaan sitä, millä taajuuksilla mikäkin instrumentti soi. Dynamiikan tasaaminen eli kompressointi tarkoittaa sitä, että ääntä vahvistetaan hiljaisissa kohdissa ja lasketaan äänekkäissä, jolloin kuuntelija ei joudu koko ajan säätämään äänentoistonsa voimakkuutta. Stereokuvan luominen tarkoittaa sitä, että jokainen soitin saa ikään kuin oman paikkansa. Olet ehkä huomannut korvanapeista, että tietyt jutut kuuluvat vain toisessa korvassa. Taajuuksiin liittyvissä EQ-muokkauksissa taas pohditaan sitä, mitkä taajuudet ovat milläkin instrumentilla kokonaisuuden kannalta keskeisiä. Tiettyjä taajuuksia saatetaan laskea (kuten basson korkeita taajuuksia) ja tiettyjä nostaa (basson matalat taajuudet). Miksaukseen kuuluu myös kaikujen miettiminen, ja ne voivat olla yksi keino stereokuvan rakentamisessa.

Kaikki tähtää siihen, että sovituksen elementit ovat tasapainoinen ja miellyttävän kuuloinen kokonaisuus. (Pahoittelut mahdollisista teknisten termien väärinkäytöstä, kirjoitin tämän ilman googlailuja ihan vain sen perusteella, miten olen itse asian yksinkertaisimmillaan hahmottanut.) Myös miksaustarjouksia voi lähteä ihan vain kyselemään internetin ihmeellisestä maailmasta. Itse tekeminen on mahdollista vaikkakin harvinaisempaa. 

Miksauksen jälkeen vuorossa on masterointi. Se on loppusilaus. Masteroinnin tarkoitus on varmistaa, että kappale soi artistin, tuottajan ja miksaajan tarkoittamalla tavalla erilaisissa kaiuttimissa ja vastaa äänenvoimakkuudeltaan genrensä tyypillistä tasoa. Näin esimerkiksi musiikkipalvelujen soittolistoilla soidessaan kappaleesi ei ole muita hiljaisempi tai häiritsevästi äänekkäämpi.

Masteroinnissa biisin viimeistelyyn otetaan mukaan vielä yhdet korvat, jotka eivät ole turruttaneet itseään kappaleen lukuisilla toistoilla, vaan osaavat lähestyä teosta ulkopuolisen silmin (tai korvin, heh). Käsittääkseni masteroijat operoivat samoilla työkaluilla kuin miksaajatkin eli kompressoreilla, EQ-säädöillä ja kaiuilla, mutta yksittäisten raitojen viilaamisen sijaan fokuksessa on biisi kokonaisuudessaan. Joskus muutokset voivat olla hyvinkin hienovaraisia. Myös masteroijia voi lähteä etsimään ja lähestymään netin ja somekanavien kautta. 

Minkään näiden palveluntarjoajien käyttö ei ole laki tai pakollinen tapa toimia. Monet musasoftat ja jakelijat tarjoavat jonkinlaisia automaatioon tukeutuvia työkaluja tai tekoälyavustajia. Jotain voi kuitenkin päätellä siitä, että kaikki ammattimaiset artistit toimivat näin: laaja joukko alansa huippuja on todennut, että tämä on hyvä tapa toimia. Usein osa-alueet ostetaan (huom. kyllä, ammattilaisten palvelut tosiaan maksavat) erikseen useilta eri toimijoilta, mutta ei ole mahdotonta tilata koko prosessia tai vaikka tuotantoa ja miksausta yhdeltä tekijältä.

Masteroinnin jälkeen koko prosessin lopputuloksena saat äänitiedoston, jonka myöhemmin lataat digipalveluihin jaettavaksi, lähetät levypainoon tai radioihin.

Toinen vaihe: kansikuva, jakelupalvelu ja Spotify-pitch

Musiikkipalveluihin oman biisin saa erilaisten jakelijoiden eli aggregaattorien avulla (lisätietoa esim. tässä Rytmimanuaalin kirjoituksessa vuodelta 2020). Ne ovat maksullisia palveluita, joilla on jakeluprosessit ja yhteydet Spotifyn, TIDALin ja muiden vastaavien alustoille. Jakelija toimii välikätenä myös siinä vaiheessa, kun striimipalvelu maksaa kuunteluista. Jakelijoita on sekä kotimaisia (esim. Texicalli ja Musakonttori) että ulkomaalaisia (esim. Distrokid, TuneCore, CD Baby ja Ditto Music).

Sopivan jakelijan valinta vaatii perehtymistä ja omien tarpeiden miettimistä, sillä palvelut eroavat suuresti veloitustavoiltaan (kertamaksu, vuosimaksu, provisio), asiakaspalveluiltaan ja muutenkin palvelun laajuudessa.

Kaikki niistä kuitenkin vaativat julkaisulle kansikuvan, jonka kuvaamiselle tai jollain muulla tavalla toteuttamiselle tulee varata oma aikansa. Hyödyt myös valtavasti siitä, jos sinulla on kansikuvan kanssa samanhenkistä videomateriaalia Spotifyn kanvaksiin ja sosiaaliseen mediaan.

Kun ääni- ja kuvatiedostot ovat olemassa, voi biisin ladata jakelijan palveluun. Sinne täytetään myös tekijätietoja, julkaisupäivä ynnä muita yksityiskohtia. Jos sinulla ei ole ISRC-koodia omasta takaa, luovat monet jakelupalvelut sen puolestasi. Pidä se tallessa! Hyvä käytäntö on myös viimeistään tässä kohtaa muistaa tehdä Teosto- ja Gramex-ilmoitukset.

Spotifyn ollessa keskeinen toimija musiikin striimauksessa, on yksi osa biisin julkaisua myös Spotify pitchauksen tekeminen. Se tarkoittaa biisistä kertomista lomakkeen kautta Spotifyn soittolistaeditorille (joka tämän vuoden loppuun asti oli suomalainen henkilö) ja mahdollisuutta päästä Spotifyin soittolistoille. Soittolistat ovat olleet merkittävä keino siivittää biisi uusien korvaparien tietoon, mutta useita Suomen tärkeimpiä soittolistoja ei ole päivitetty muutamiin viikkoihin. Saa nähdä, pieneneekö pitchauksen merkittävyys osana julkaisuputkea. Pitchausta varten tarvitsee Spotify for Artists -profiilin.

Kolmas vaihe: markkinointi ja tiedottaminen

Jes biisi julkaistu, se oli siinä! Paitsi että ei ollut, jos haluat jonkun kuulevan musiikkiasi. Sijoitin markkinoinnin tekstin loppuun, mutta somen puolella lähestyvästä julkaisusta kertomisen voi toki aloittaa jo hyvissä ajoin, vaikka jo biisiä tehdessä.

Jos biisin julkaisusta ei kerro missään, kappaletta ei kuule kukaan. Piste. Spotify-soittolistojen kanssa saattaa käydä tuuri, mutta on riskialtista jättää ison urakan lopputulos kokonaan jonkun yksittäisen päättäjän varaan.

Artistiuden ja musiikin markkinoinnista voisi kirjoittaa vaikka kuinka, mutta lyhykäisyydessään julkaisuun keskittyvässä blogipostauksessa sanottakoon, että moni tähtää uuden biisin kanssa radiosoittoon musiikin erikoisohjelmissa (miksei myös radioiden soittolistoille, mutta siinä onnistuminen on paljon harvinaisempaa). Osa musiikkilehdistöstä elää yhä jossain muodossa verkon puolella (esim. Soundi, Rumba, Duettomedia, Klangi ja Desibeli.net), ja näissä kanavissa pienimuotoisen näkyvyyden saaminen ei ole mahdottomuus. Myös levy-arvioinnit (täällä muuten minun debyyttialbumistani Mika Rothin tekemä arvio) ovat yhä arvokkaita keinoja herättää uteliaisuutta isompia julkaisuja kohtaan. Siksipä moni artisti opettelee kirjoittamaan tiedotteita. Näistä ponnistuksista osa saattaa kantaa hedelmää, osa ei. 

Markkinointikeinoista edes jossain määrin omissa käsissä ovat keikat ja sosiaalinen media. Uudesta biisistä sosiaalisessa mediassa kertominen on taitolaji, jossa oma tyyli ja kestävä tapa toimia löytyy vain harjoittelemalla vaikka olisi kuinka diginatiivi. Pokkaa tarvitaan paljon - ei pidä ajatella, että olisi jo postaillut liikaa tai ärsyttäisi seuraaajia. 

Onnea matkaan!

Kuulostaako isolta paketilta? Sitä se on! Mutta julkaisu julkaisulta prosessi sujuvoituu. Teknologia ja some toki muuttuvat joka välissä, ja se mikä toimii nyt ei välttämättä toimi enää viiden vuoden päästä.

Ilmaista touhu ei ole, sillä jakelijat ja muut yhteistyökumppanit toimivat maksua vastaan. Jos tavoitteesi kuitenkin on oman musiikin julkaisu, ei kannata ajatella, että se olisi mahdotonta. Onnea matkaan!

Terveisin,

Salla

P.S. Postauksen kuvana tällä kertaa ensimmäisen biisijulkaisuni "Lähtöpiste" kansikuva, jonka on ottanut @deartuuli.