Eesa on onnistunut jossain, mistä moni indie-artisti haaveilee: innostamaan faneja tulemaan keikoille. Some ja hyväntuulisuus näyttelevät tarinassa roolia, mutta mitä muita käänteitä Eesan uralle on mahtunut? Esimerkiksi Mikael Gabriel, biisi nimeltä Avokado ja oma rajallisuus ovat muovanneet lauluissa ja somessa seikkailevaa artistia. Artistipersoonan takana oleva Esa puolestaan kulkee matkaansa jalat maassa ja ihailtavan mutkattomasti.

Rakas artistipäiväkirja, tänään starttaa blogini haastattelusarja!

Tavoitteenani on esitellä monenlaisia tapoja on olla artisti ja auttaa ymmärtämään artistiuden taustalla tapahtuvaa työtä inspiroiden mutta myös realiteetteja esiin tuoden. Antoisia lukuhetkiä!

Jo kymmenen vuotta musantekoa

Tervetuloa mukaan, Esa! Kuka on Eesa?

Eesa on pop-artisti, joka yrittää tehdä viihdyttävää ja mukavan syvällistä indiepopia.

Millaisia vaiheita tähänastisella urallasi on ollut? Mitä käännekohtia tunnistat?

Nollavaihe oli klarinetin soitto musiikkiopistossa. Se alkoi taskuklarinetilla ykkösluokalla. Sitten lukiossa vuosina 2016-2019 aloitin biisinteon: keksin, että musaa voi tehdä. Sen jälkeen päädyin HEO:on oppimaan lisää biisintekemisestä.

Olet siis tehnyt musaa jo vajaa kymmenen vuotta! Tuntuuko se pitkältä ajalta?

Ei, neljä-viisi ekaa vuotta oli räpiköintiä. En oikein vielä tiennyt, mitä tehdä. Niihin aikoihin minulla oli kaverin kanssa bändiprojekti, joka ei kuitenkaan vielä johtanut julkaisuihin.

Lopulta korona-aikaan tulin keksineeksi Eesan ja 2021 alkoi tavoitteellinen tekeminen.

Mitä tarkoittaa tavoitteellisuus?

Biisintekoa ja tuotantoja. Hyviä biisejä, jotka halusin julkaista! Julkaisun lähestyminen toi mukanaan halun tehdä tosissaan jotain: aloin opetella tiedottamista, promoamista ja selvitellä striimipalveluihin liittyviä asioita.

Kävi ilmi, että keikan tekeminen on helpompaa kuin julkaisu! Hankin keikkoja jo ennen julkaisua esim. Lauluntekijöiden Klubilta.

Mutta niihin käännekohtiin! Julkaisu oli käännekohta, aloin tosissani panostaa. Vähän myöhemmin, vuonna 2023, mukaan kuvaan tuli Tiktok-markkinointi, mutta aluksi ilman menestystä. Lopulta Avokado-biisi alkoi kaksi vuotta julkaisun jälkeen resonoida nuorissa Tiktokissa. Se toi tunnettuutta: minut esimerkiksi pysäytettiin kadulla.

Seuraava käännekohta oli levyn julkaisu. Vaikka mukana oli sinkkujen lisäksi vain kolme uutta biisiä, tuntui se isolta askeleelta. Kunnon artistit ovat julkaisseet levyjä! Vaikka kaikki jostain syystä loppuisi, sain sen silti tehtyä.

Puolitoista vuotta sitten haippi oli korkeimmillaan, nyt on vähän hiljaisempaa.

Sopiva annos realismia

Miltä tuntuu, että nyt ei ole niin kova haippi meneillään?

Tuntuu, että tekee poppia. Siellä operoidaan monella tasolla: on mainstream-menestyjiä, kuten KUUMAA ja esimerkiksi Ares, sitten on vähän indiehtävämmät, kuten Lyyti ja Malla. Sitten on indie-menestyjät, kuten Orvokki ja Saarisalo. Ja lopulta on mun taso, perus Suomi-indie. Ehkä jotkut tietää, jos järjestän keikan, mutta ehkä joutuu kuitenkin vähän stressaamaan, tuleeko kukaan paikalle, hah!

Kuitenkin, sillä tasolla nousin ainakin joidenkin tietoisuuteen. Pieni nousu ei kuitenkaan ollut niin korkea, että lasku olisi tuntunut pahalta. Syksyn 2024 haippi kantoi vielä viime kesän eli vuoden 2025 keikoille. Kotkan Meripäivillä nuoret lauloivat mukana! Nyt promo-Tiktokit eivät lähde samalla tavalla, mutta se tuntuu lähinnä normaalilta. Ehkä uusi musiikki auttaa nostamaan menoa.

Mulla on aika realistinen näkökulma: todennäköisesti kaikki epäonnistuu, mutta kovan työn seurauksena voi käydä tuuri ja onnistua.

Sulla on indie-artistiksi mukavat Spotifyn kuuntelijamäärät, mutta luonnollisesti ne eivät ole samalla tasolla kun levyn julkaisun jälkeen. Se on normaalia, mutta miltä se tuntuu?

Että ei ole tehnyt riittävästi onnistunutta sosiaalista mediaa. Ehkä mulla on tuhat kuuntelijaa, jotka kuuntelevat kuukausittain, mutta jos haluaa ylläpitää lukuja, pitää julkaista uutta.

Tuleeko paineita pitää yllä julkaisutahtia?

Ei tuu, pystyn katsomaan realistisesti että olen yksi ihminen. Kirjoitan, sävellän ja tuotan. Tekemiseen liittyy maksuja ja markkinoitavaa. Tiedän, että ei kannata vertailla muihin, joilla on enemmän resursseja. Työn ja opintojen ohella tätä ei voi edes tehdä täyspäiväisesti, joten käytettävissä olevaa aikaakin on vähemmän.

Nyt olisi kiva julkaista uusi biisi tuleville keikoille! Mutta fiilis ei tule algoritmien takia vaan koska haluaisin vain tuoda keikoille jotain uutta. Se on sellaista omaa kunnianhimoa artistiprojektia kohtaan.

Artisti syntyy ja elää ihmisten edessä

Missä vaiheessa aloit tuntea olevasi artisti?

Bändiprojektissa oli pari keikkaa, ja siinä tunsi jo olevansa artisti. Jos esittää musiikkia lavalla, silloin on jo artisti. Tai tarkemmin sanottuna: jos esittää musiikkia lavalla päätetyllä, tavallaan mietityllä ja brändätyllä nimellä, on jo artisti.

Onko Eesa = sinä? Vain onko teidän välillä eroja?

Ei olla sama tyyppi! Oikeastaan pitäisi puhua kolmesta eri asiasta: minusta, Eesa-artistista ja somehahmosta. Kaikki ovat eri tyyppejä.

Artisti elää villejä tarinoita, mutta omassa elämässä en kestäisi samaa – viihdyttävää kirjoittaa mutta olisi aika stressaavaa! Somessa olen vitsikkäämpi, mutta musaa en tee vitsikkyyskulmalla. Oikeastaan, somepromohahmoa ja artistia olisi raskasta pitää yllä.

Ehkä musiikki on hyvin paljon minua ennen julkaisua, mutta julkaisun jälkeen se on artistibrändillä julkaistu teos ja se ei enää ole minä. Julkaisun jälkeen biisi on kauempana, osa artistiutta. 

Somepokka kasvoi tehdessä

Miten löysit oman tyylisi tehdä somea? Itse esimerkiksi muistan törmänneeni sinuun somessa ensimmäisen kerran, kun postasit biisifeissarointikokemuksiasi. Tosi raikas idea!

Pokka on kasvanut tehdessä. Alussa yhdenkin postauksen tekemiseen oli iso kynnys. Oli ahdistavaa laittaa itsensä esille ja nolata itsensä. Mutta siihen ikään kuin hyvällä tavalla turtuu ja turtumisen myötä voi kaivata uusia ideoita.

Kerran sain tutun kautta tarroja tehtyä ja niiden liimaaminen tuntui aluksi jännittävältä. Lopulta liimailin kaikki ja mitään ei tapahtunut. Sitten aloin teippailla julisteita. Se meni asteittain, feissaus tuli mainosjulisteiden jälkeen.

Sain idean feissarointiin kun mietin, että miten ihmiset kohtaa uutta musiikkia: perinteisessä mediassa, mainoksissa ja somessa. Kaikkiin noista mulla ei ole resursseja ja somessa pitää olla tosi hyvä saadakseen huomiota. Sitten mietin, että feissaroimalla voisi tavoittaa jonkun, jota ei somesta voi tavoittaa. Kaikki kävelee joskus kadulla, mutta kaikki eivät käytä Tiktokia.

Mun markkinoinnin filosofia voisi olla, että sen pitää olla hauskaa. Jos tuntuu siltä, että ei jaksaisi promota, ei ehkä kannata julkaista uutta musiikkia juuri silloin. Yleisesti näissä hommissa 40 % on musiikin tekemiseen liittyvää, mutta 60 % on kaikkea muuta. 

Järkevän kokoisia haaveita

Mistä haaveilet? Millaisia tavoitteita sinulla on? Mitä uralla onnistuminen sinulle tarkoittaa?

Mulla ei ole jättisuunnitelmia tai haaveita, askel kerrallaan. Olen huomannut, miten vaikeaa asioiden tekeminen tai onnistuminen on. Ois todella siistiä olla vaikka Lyytin kokoinen artisti, mutta helppoa se ei ole.

Lämpätä Tavastia-keikkaa! Se vois olla mun haave: olla tarpeeksi iso ja kiinnostava siihen.

Ehkä en ihmisenä edes haaveile sen suurempia. Jos haluan jotain, teen vain töitä sitä kohti. Tavastia-keikka olisi paljon vaikeampi kuin Tavastialla lämppääminen. Mutta sekin vaatii paljon: esimerkiksi hyviä biisejä, uusia kohderyhmiä ja lookin kehittämistä.

Menestymättömyytenkin tottuu tavallaan, tällaista se vaan on. Muihin vertaamalla voi itse asiassa analysoida, mitä joku toinen on tehnyt paremmin, ja oppia siitä. Ja tosi moni asia riippuu musatyylistä. Voi vain todeta, että ok, hän tekee levy-yhtiölle sopivampaa musiikkia ja näin se on.

Mä esimerkiksi tuotan itse, minkä mukana tulee se huono puoli, että mun rinnalla ei ole nimekästä tuottajaa enkä voi namedropata häntä musiikin promoamisen yhteydessä. Mutta mieluummin näin, koska muuten osa tekemisen ilosta häviäisi!

Itse tuottaessa rajoitteet kääntyvät omaksi tyyliksi

Ah totta, tuotat itse! Kerro jotain tuottamisesta, sana on vapaa!

Kannattaa löytää sellainen taso, että mikä on itselle tarpeeksi hyvä. Ite halusin nopeutta prosessiin ja itse tuottamalla sitä saa. Paljon pitää opetella itse, mutta jos tekee musiikkia muiden kanssa joutuu huomioimaan heidän aikataulunsa. Tuottajuuden ilo on se, että voi tehdä tasan niin paljon kuin haluaa ja ehtii.

Alussa olin huono, mutta halusin että biisit voivat tuntua isommilta kuin vain kitarademoilta. Siihen riitti laulut, rummut, basso ja joku pimputus. Aika samalla tavalla toimin nykyäänkin! Itse tuottaminen tuntuu tosi siistiltä, voi tehdä mitä vaan! On myös siistiä kuunnella omaa demoa! 

Kaksi vuotta meni siihen, että tuntui siltä, että voi julkaista itse tuottamansa biisin. Se oli Avokado, ja se on mun tunnetuin kappale.

Miksi et ole nostanut esiin tuottajataitojasi? Aika monet artistit tekevät niin, kuten vaikka BEHM ja SANNI.

Totta! En ole muuten tuonut laulunkirjoitustakaan esiin. Ehkä en ole vain keksinyt hauskoja kulmia tuottajuuteen. Monet ihailemani artistit ovat hahmoja, eivätkä välttämättä tuo tekoprosessia esiin.

Ehkä blogin lukijat voivat tulla kommentoimaan, että miten tuoda asiaa esiin kiinnostavasti! Kiinnostaako tuottajuus muita kuin musiikintekijöitä? Tätä kuitenkin tehdään yleisölle eikä muille musantekijöille.

Toimin myös paljon Tiktokissa, ja ehkä Tiktok ei ole sopiva kanava puhua tuottajuudesta. Se vaatisi paljon koneen ääressä istumista. Ei kovin someseksikästä.

Miten musiikkisi tyyli lähti rakentumaan? Oliko genre itsestään selvä asia?

Olen tosi inspiroitunut musasta, jota kuuntelen. Kun aloitin, kuuntelin Marinaa, Veronica Maggiota ja Sannia. Heillä on tosi hyviä kertsejä ja vahvoja melodioita. Eesassakin on vahvoja kertsejä, sanoisin. Aloitin kitaran soittelun, koska teen biisit kitaralla. Soittaminen alkoi edellä mainittujen artistien biisien soittamisesta.

Totesin, että en ole maailman paras laulaja. Osaan laulaa itse tekemiäni melodioita, mutta rock tai tango… En selviäisi. Mulla on paljon asiaa ja oon kuunnellut suomiräppiä. Jos räppäisin säkeistöjä, saisin sanottua enemmän ja sitä olisi kiinnostavampi tehdä, mutta myös teknisesti helpompaa. Ei tarvitse laulaa niin paljon eikä ainakaan hyvin. Rajoitteiden kautta löysin jotain, mitä pystyn tekemään.

Taitorajan takia musani ei kuulosta samalta kuin muilla. Pakko tehdä omia ratkaisuja!

Joskus lähden liikenteeseen myös kiinnostavia juttuja matkimalla. Olen yrittänyt sovittaa inspiraatiota siihen, mitä osaan ja mitä on mukavaa tehdä.

Ihan eka innostus oman musan tekemiseen lähti Vain elämää -ohjelmasta ja Mikael Gabrielista. Räpätään säkeistöt ja lauletaan kertsit! Edelleen melkein kaikki Eesa-biisit rakentuvat samalle kaavalle.

Yksin mutta myös yhdessä

Millaisella tiimillä toimit? Miten olet löytänyt tiimisi?

Ite teen näitä juttuja: kaikki musaan liittyvä, laulueditoinnit, markkinointi, tiedottaminen, mediakontaktointi, ylipäätänsä tuottaminen eli julkaisuputki- ja datahommat, verkostoituminen ja verkostojen ylläpito, keikkamyynti, brändäys… Siinä mulla on muuten eniten kehitettävää! En välttämättä näytä niin kiinnostavalta kuin voisin näyttää, en koe olevani hyvä pukeutumisessa. Muut osa-alueet ovat vahvempia!

Jotkut ystävät ja artistikollegat ovat osa tiimiä.

Anniina Levo soittaa lähes kaikilla keikoilla elektroakustiststa kitaraa. Rosmariini on ryhtynyt taustalaulajaksi ja on mukana jos se on jonkin tietyn keikan yhteydessä taloudellisesti mahdollista. Lisäksi on tosi paljon yhteistyöartisteja, joiden kanssa olen tehty keikkoja.

Monet kuvistani on ottanut valokuvaaja Anni Rantanen.

Uutta musaa tehdessä tiimi kasvaa: tällä kertaa olen kysynyt tutuilta, mitkä biiseistä ovat suosikkeja. Aika kivasti sieltä nousee, että mitkä biisit ovat ihmisten mieleen!

Viha häviää oli muuten aikoinaan kappale, jonka halusin julkaista, vaikkei se ole ollut kenenkään suosikki. Se oli musta vaan siisti biisi ja sulkee albumin tarinan: lähdetään liikkeelle "Rakkaus voittaa" -biisistä ja päätetään vihan häviämiseen.

Pitää vielä mainita Sami Piironen, joka suunnittelee tällä hetkellä Eesa-pinssejä. Niitä tulee kevään keikoille merchiksi!

Omakustanneartistit tosiaan tekevät lähes kaiken artistiuteen liittyvän itse tai vähintäänkin hallinnoivat sitä. Miten olet hanskannut työkuormaasi ja huolehtinut jaksamisesta?

Ihan hyvin! Ei ole ollut burnista. Välillä pitää yrittää olla tekemättä musahommia, jotta saa levättyä. Jos on monta keikkaa käynnissä tai tulossa, ei voi tehdä muita juttuja. Pitää kyetä sulkemaan asioita: jos pitää promota, ei tehdä uutta musaa ja niin edelleen. Jos on muuten vähemmän keikkoja, niitä voi promota isommalla volyymilla. Sellasta tasapainoilua.

Uudessa positiossa

Mitä olet sellaista olet oppinut artistiudesta, joka auttaa muussakin elämässä? Mitä muut voisivat oppia indie-artistiudesta? Oletko eri ihminen tämän projektin myötä?

Aloitin oman projektini kuusi vuotta sitten. Kukaan ei muuten halua tehdä projektiasi yhtä paljon kuin sinä itse, ellet sitten satu menestymään kaupallisesti.

Päädyin omien keikkojen tuottamisen myötä opiskelemaan kulttuurituottamista. Se on ohjannut elämässä ylipäätään. Oon tehnyt paljon asioita sen vuoksi, että olen halunnut esittää musiikkia. En tiedä, kuka olisin, jos en haluaisi esittää musiikkia.

Teet paraikaa toista levyä. Kerro jotain siitä!

Tai ainakin teen uusia biisejä. Voi olla fiksumpaa ehkä julkaista useampi ep, indienä ei ole fiksua julkaista levyä.

Oon saanut kommentteja, että uusi musiikki on paljon parempaa. Jotkut sanovat että huonompaa, joten jotenkin olen muuttunut artistina.

Seuraava julkaisu tapahtuu eri positiosta kuin edelliset. Periaatteessa tuhannet ihmiset tietävät minut. Siinä on suuri ero: aiemmin biisejä sai testattua livenä. Nyt olen julkaisemassa biisejä, joita olen vain tehnyt itsekseni. En ole esittänyt niitä livenä tylsistymiseen asti, ja se on vähän pelottavaa. Tuntee itsensä kunnon artistiksi!

Nykyään on biisejä, joista musta tuntuu, että ne kuuluu esittää. En enää voi tehdä keikkaa 11 uudella biisillä, vaan kyllä mun kuuluu esittää ihmisten tykkäämiä biisejä.

Pakko jotenkin luottaa itseensä enemmän kuin ennen! Pitää luottaa biiseihin enemmän, enää ei voi hakea vahvistusta liven kautta.

Se on enemmän hyppy tuntemattomaan kuin ekan levyn aikaan.

Hmm! Itse asiassa ehkä menestymistä voisi olla se, että jossain kohtaa joutuisin lopettamaan ekan levyn biisien esittämisen keikoilla. Tulisi niin isoja hittejä, että ekan levyn biiseille ei olisi enää keikkasetissä tilaa. Nyt ykköslevy on koko artistius, mutta jos tuleva musa menestyy isosti, tulevaisuuden Eesa-keikat ja Eesa voivat olla jotain ihan muuta.

Mitä artistiudesta haaveilevien olisi hyvä tiedostaa? Minkä vinkin haluaisit antaa muille artisteille tai artistiudesta haaveilevalle?

Ei kannata haaveilla liian kauaa! Aloittaminen on todella helppoa, jos oikeasti kiinnostaa niin tekee vaan! Tee vaan jotain. Ja jos se on kivaa, ei tee mieli lopettaa. Tässä sitä ollaan! Jos vaan tekee siihen voi syttyä palo, eikä mulla ole toistaiseksi liekki hiipunut yhtään. 

Auttavainen musiikinystävä!

Pakko kertoa blogin lukijoille, että sä olet aivan ihanan auttavainen artistikollegoita kohtaan! Jaat esimerkiksi kokemuksiasi tiedottamisesta ja keikkapalkkioista.

On mukavaa auttaa! Muutkin ovat sanoneet samaa. Ei ole mitään vahvaa filosofiaa siinä taustalla. Mulla on tietoa ja jos jonkun mielestä osaan jotain, mielelläni autan. Apua toi kuulostaa humblebragilta! Mutta ehkä sekin on jotain tuottajahenkisyyttä: musta on vaan ylipäätään kiva tehdä markkinointia ja tiedottamista, koska oon ylpeä tekemästäni musasta ja osaamisestani. Hienoa, jos se voi auttaa muitakin. Ehkä jotain tosi rikasta tyyppiä en auttais ilmaiseksi… Indie-artistikulttuuri on ylipäätänsä yhteisöllistä!

Suosittele tähän loppuun jotain sellaista artistia, jota muut eivät välttämättä tunne. Miksi juuri häntä?

Ranskapoppari Yoa, La Favorite oli mun viime vuoden suosikkilevy niistä levyistä, jotka eivät olleet debyyttialbumini Rakkaus ei oo vastaus, heh! Tällä hetkellä isoin inspiraatio! Ei välttämättä tule kuulumaan todella selkeästi musassa, mutta se fiilis vaikuttaa taustalla. Tykkään jopa siitä, että en ymmärrä kaikkia lyriikoita. Voi inspiroitua rauhassa pelkäämättä sitä, että vahingossa pöllii jotain.

Hänella on omalaatuinen laulutyyli, tosi melankolista mutta bängerimeno. Surullinen artistipersoona mutta jotain revittelevää ja hassua. Tuotannot inspiroivat, niissä on rosoa! Tempo on usein perustasaista, mutta silti kiinnostavaa.

Jokin Yoan biisi on koko ajan mun sen hetkinen suosikki. Hänellä on muuten teatraalinen show, vetää esimerkiksi ekan biisin selin yleisöön.

Superiso kiitos haastattelusta Eesa!

Eesan musiikkia voi kuunnella esimerkiksi Spotifysta, Bandcampistä, Tidalista ja Apple Musicista. 

Tsekkaa myös somet: @eesanelamaa (Instagram) ja @eesantiktok (Tiktok)

Postauksen kuva: Anni Rantanen